This is it. Minä luovutan. Tästä edes ette kuule minun suustani ilmastoviestejä, ette kannustusta, saati moitteita. Me hävisimme tämän. Me tapoimme tämän planeetan. Olemme planetaarinen syöpä joka etenee seuraavaksi terminaalivaiheeseen. Syöpösolut, me ihmiset, lisäännymme hallitsemattomasti ja kaivaudumme yhä syvemmälle elämää ylläpitäviin rakenteisiin aiheuttaen sille korjaamatonta ja fataalia vahinkoa.
Viime viikolla julkaistu YK-ilmasto raportti 2023 (https://www.ipcc.ch/report/ar6/syr/) antaa meille aikaa käytänössä yhden päivän. Fossiilisten polttoaineiden käytön on lakattava nyt jos aiomme pitää planeetan elinkelpoisena. Kun katsot ulos, mitä näet? Vieläkö siellä sama pörinä ja tuuttailu jatkuu?
Tuo sana ‘elinkelpoinen’ kuulostaa pahaenteiseltä. Tarkoittaako se, että jonkun lahjakkaan insinöörin, ja tällä voittoa tekevän yrityksen ansiosta voimme vielä jatkaa elämää maapallolla suojapuvun sisällä ja katsella auringonalaskuja visiirin takaa vielä 2123 luvullakin. Oikeasti elinkelpoinen tämä planeetta ei ole. Kuudessukupuuttoaalto niittää jo nyt eläinyksilöitä sellaisella tahdilla, että kokonaisia lajeja katoaa vähin äänin maailmasta: pussihukka, mustahuulisarvikuono, siperiantiikeri, hömötiainen. Tahti kiihtyy ja kiihtyy, ja seuraavana ovat vaarassa koko ekosysteemin keskeisimmät lajit, kuten pölyttäjät. Meret ovat lähes tyhjiä kaloista ja metsät muuttuneet päätehakkuutaan odottaviksi puupelloiksi. Kaikkialla on hiljaista, liian hiljaista, kuoleman hiljaista. Oikeasti. Jos menen metsään täällä Suomen Kuopiossa, ei metsässä tapaa enää kuin muutamia yksittäisiä tikkoja tai tiasia. Joskus harvoin jonkun muun nisäkkään kuin ihmisen jäljet.
Tämän tekstin minä, olen omistanut ison osan elämääni ymmärtääkseni prosessia jota käymme nyt läpi. Olen ammatiltani eläintenkouluttaja ja siinä mielessä ihan kohtuu pätevä kertomaan, mitä eläimet tiedostavat ja ymmärtävät ympärillään tapahtuvista asioista. Olen täysin vakuuttunut, että ruoaksi kasvatettu eläin kärsii aivan yhtä paljon kuin ruoaksi kasvatettu ihminen joka viimein kohtaa ylitsepääsemättömien seinien ja kaltereiden määrittämän elämänsä päätteeksi pulttipyssyn silmiensä välissä. Mutta ketään ei kiinnosta, sitä ei saa sanoa ääneen, että eläin on kuin ihminen ja ihminenkin on eläin. Tabu, jonka tarkoitus on suojella psyykettämme, tabu joka sulkee silmämme todellisuudelta ja vaivuttaa ihanaan hypnoosin missä yksisarviset syövät saturoidulla niityllä pelkkiä neliapiloita samalla kun vaaleanpunaiset hattarapilvet leikkivät hippaa vasten taivaankantta, eikä possu siinä vakuumipakkauksessa kärsinyt yhtään. Se antoi ilomielin henkensä sinun puolestasi, ihan vain hyvää hyvyyttään nauraen muuttui nakiksi. Ilmasto ja se minkä näemme ruokalautasilla liittyy näin toisiinsa.
Ja nyt kun minä luovutan ja alan suojella omaa psyykettäni, muu ihmiskunta saa pitää tabunsa ja tapansa, sillä minulla ei ole enää varaa kiinnostua siitä jos aion säilyttää mielenterveyteni, nyt on jo liian myöhäistä. Kun kaikki toivo on mennyt puhutaan enää siitä, miten nopeasti ja pahasti todellisuus iskee vasten kasvoja sikäli kun ihmiskunta pystyy todellisuuteensa heräämään edes sen viimeisillä hetkillä. Tämä tulevaisuuden kuva on synkkä, musta ja armoton. Ja sellaiseksi leppoinen maapallomme pian muuttuu jos, tai kun, ilmaston lämpeneminen riistäytyy käsistä. Minun käy sääliksi Greta Thunbergia. Anteeksi Greta ja muu nuori sukupolvi. Vuosikaudet minä tein kaiken sen minkä osasin muuttaakseni osaltani tulevaisuuden suuntaa, mutta se ei muuttunut ja nyt loppui aika.
Kasvihuonekaasut nostavat pian lämpötilan sellaisiin lukemiin ja sellaisella nopeudella jota maapallon historiassa ei ole ennen koettu. Pahimpien tulevaisuuden skenaarioiden mukaan, kohoava lämpötila alkaa ruokkia itse itseään ja riistäytyy täysin lapasesta, ja lopulta lapaset käyvät tarpeettomiksi kaikissa maailman kolkissa napa-alueita myöten. Planeettamme historiasta löytyy aikakausia jolloin merivedet ovat olleet jopa yli 40 astetta lämpimiä ja osan ilmastoa tutkivien asiantuntijoiden mukaan tämä on yksi varteen otettava tulevaisuuden skenaarion nykyisen lämmönnousun myötä. Se tarkoittaa siis sitä, että valkuainen alkaa hyytyä pelkästä vedessä oleilusta. Ei kuulosta kovin elinkelpoiselta saati mukavalta.
Ennustus siitä, millaiseen lämmönnousuun mihin nykyiset ja tulevaisuuden sukupolvet voivat elämänsä aikana varautua. Very low taso tarkottaisi kaiken fossiilisen polttoaineen käytön lopettamista tänään.
LÄHDE: SYNTHESIS REPORT OF THE IPCC SIXTH ASSESSMENT REPORT (AR6)
Mitä minä sitten aion tehdä jos en kerran ole enää aktiivisesti mukana näissä “ilmastotalkoissa”? Minä aion elää. Elää niin perkeleesti. Nauttia ajastani niissä puitteissa, etten toimillani suoraan aiheuta kohtuutonta kärsimystä muissa, tehdä kaikkea sitä mistä pidän kun vielä kerran voin. Ensi töikseni matkustan lentäen Hollantiin tapaamaan tytärtäni. Hän työskentelee siellä erään kansainvälisen corporaation myynninedistäjänä. Heidän bisnes on muuttaa puuvilla ja öljyä muodiksi, myydä kaapit täyteen vaatteita joita he eivät tarvitse enää ensimmäisen pesukerran jälkeen. Hän, kuten me muutkin olemme sidottuja tähän kasvavaan kulutukseen perustuvaan järjestelmään, emmekä voi sille mitään. Ne jotka voivat, ovat liian riippuvaisia tai liian heikkoja murtautumaan irti järjestelmästä. He rakentavat ennemmin itselleen bunkkerin pahojen päivien varalle, kuin laittaisivat lapun luukulle ajatuksella, että “Lopetamme toimintamme ekologisesti kannattamattomana”.
Ihmiskunta kiihdyttää kohti rotkonsa reunaa. Pian se lentää komeassa kaaressa lyhyeen, mutta näyttävään loppuunsa. Jos pitäisi veikata, uskoisin siihen liittyvän myös valtavia tulipalloja ja räjähdyksiä, sillä olisihan se sääli jos niin suurella vaivalla rakennetut pommit jäisivät nököttämään käyttämättöminä siiloihinsa. Minä en niistäkään enää välitä. Aion vain ostaa itselleni muodikkaat vaatteet ja nauttia muiden suomista ihailevista katseista niitä käyttäessäni. Jos jotain toivon, toivon, että jonakin päivänä järkeni sammuu ja tulen uskoon missä jeesus tai jokin muu yliluonnollinen hahmo on puolellani enkä siksi tarvitse muuta kuin rukoilla ahkerasti ja jatkaa kuluttamista business as usual - joten huolet pois ja aamen.
Nyt mässäilemään koko porukka ennen kuin joku toinen ennättää ensin.
Nyt minun toivoni on loppu.
The end.